LÄHDESUOJASTA

Lukiessani viikonlopun ilmaisjakelua, saatan vain jälleen kerran siteerata Mathijs van Boxsel’in verratonta toteamusta ”Tyhmyys on raja, joka jää aina huomaamatta. Voimme vasta jälkeenpäin todeta ylittäneemme sen.”

Tällä kertaa tollo olin minä: äärimmäisen lupsakkaan ja sympaattiseen mutta hieman tyhmänpulskeaan, työpaikkansa puolesta pelkäävään päätoimittajaan luottaminen oli kuolettava tyhmyys.

Lähdesuojassa on kyse ristiriidassa olevien oikeuksien ja velvollisuuksien yhteensovittamisesta. Kun velvollisuudet ovat ristiriidassa, perustavampi velvoite voittaa. Kaikkien tilanteessa vaikuttavien velvollisuuksien mukaan ei voi aina, jos edes koskaan toimia. Lähdesuojan luvanneen toimittajan ei tarvitse vastata lähteen paljastumiseen johtaviin kysymyksiin, kun taas lähde itse joutuu suoraan haastettuna valehtelemaan lähdesuojansa varjelemiseksi.

Mediakentässä lienee täysin uusi ja ennen kuulumaton tilanne se, että toimittaja istuu lähteen ruokapöydän päässä tämän kotona ja valehtelee lupaamansa lähdesuojan pitävän vielä, kun on jo aikaisemmin murtanut lähdesuojan usealle taholle, ja sitten kaupan päälle lällättää lehdessään.

Tutkittaessa journalistiopiskelijoiden näkemyksiä ammattietiikasta saatiin mielenkiintoisia tuloksia. Kaikkein hyväksytyimmäksi opiskelijat arvioivat luottamuksellisten liike- tai viranomaisdokumenttien käytön ilman lupaa. Vastaajista 79 prosenttia oli sitä mieltä, että näin voi tehdä tietyissä tilanteissa. Toimittajille vuodetut, yhteiskunnallisesti merkittävät dokumentit ovat myös tyypillistä journalistien havittelemaa suurten uutisten eli skuuppien materiaalia. Viranomaisten salassapitovelvollisuus ei myöskään sido mediaa. Alkuvaiheen opiskelijoista 78 prosenttia ja loppuvaiheen opiskelijoista 86 prosenttia ei pitänyt lähdesuojan rikkomista koskaan hyväksyttävänä.

Lisäksi esimerkiksi Journalisti-lehden päätoimittaja kirjoittaa, että ”journalismin yleinen periaate on, että kaikki uutisen arvoinen tieto julkistetaan, kun siihen liittyvät tiedot ja muut ulottuvuudet on asianmukaisesti tarkistettu. Edes salaisen tiedon kertojan motiivit eivät ole merkityksellisiä, jos tiedot pitävät paikkansa ja ovat relevantteja” (Lappalainen, Journalisti 14/2014).

Jo ammatissa toimivien journalistien joukossa käsitykset ovatkin sitten jo ehdottomampia. Seuraavat kaksi juttua antavat hyvän käsityksen ammattimaisten journalistien suhtautumisesta lähdesuojaan:

Sanna Ukkola: Pyhä, pyhempi – lähdesuoja (klikkaa)

Ville Vilén & Marit af Björkesten: Sananvapautta ei saa vaarantaa Panama-papereiden takia (klikkaa)

Toivon, että jaksatte lukea ylläolevat jutut, ja arvioitte mm. niiden valossa, miten Suomessa on mahdollista julkaista yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa ja esim. taistella korruptiota vastaan, jos lähdesuojasta tulee saajalleen ansa.

Huomioitavaa on myös se, että lähdesuojan rikkomiselle on paikallisen mediakonsernin täysi tuki.

Lähde: Mäenpää, Jenni (2015), ”Tulevaisuuden toimittajat, Tutkimusraportti, Journalistiopiskelijoille suunnatun surveyn tuloksia Suomesta”, COMET

8 kommenttia artikkeliin “LÄHDESUOJASTA”
  1. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Koska vastaukset Wiikin blogiin tulevat näkyviin vasta Markun hyväksyttyä ne, laitan nyt tähän näkyville mitä vastasin hänen kirjoitukseensa ”Ilkkala suoltaa puppua !”:
    _____________________________________________________________________________
    No niin Markku,

    Lähdesuojan antaa julkaisija tai ohjelmatoiminnan harjoittaja. Päätoimittaja Kari Karppinen lupasi minulle lähdesuojan Kaupunkiuutisten puolesta. Päätoimittajan ominaisuudessa hän vastaa lupaamansa lähdesuojan pitävyydestä, joka koskee myös sinua Markku, jos olit Karppisen tai Kaupunkiuutisten palveluksessa. Ellet ollut, Karppinen mursi lähdesuojani jo elokuussa 2014 antaessaan saamansa tiedot sinulle, Markku, jonka toiminnasta hän ei näemmä voinut vastata. Istuessaan ruokapöytäni päässä hän tosin kertoi, että sinä Markku varastit tiedot hänen kännykästään huoltaessasi hänen it-laitteitaan – minulle hän ehdottomasti kielsi itse antaneensa tietoja sinulle. Hänen omat myöhemmät kirjalliset lausuntonsa kumosivat tämän. Olette te aikamoiset journalistikaverit.

    Lähdesuojan oma-aloitteisesti rikkoneella ei näytä olevan muuta vaihtoehtoa kuin kääntää huomio itsestään demonisoimalla pettämänsä lähde kaikilla mahdollisilla tavoilla. Huomattava osa ns. tutkivasta journalismista perustuu lähteen luvatta saamiin tai antamiin tietoihin, ja tällaisten tietojen saannin turvaaminen tutkivien journalistien käyttöön perustuu vain ja ainoastaan lähdesuojaan. Paistattele kenen kiitoksissa haluat Markku, mutta sinä ja kaverisi Karppinen olette tehneet huomattavan karhunpalveluksen median sananvapaudelle ja tutkivalle journalismille.

    Hämeen Sanomien suhtautuminen tapahtumiin osoittaa, että sille paikallishallinnon toimien salaaminen on kaupunkilaisten tiedonsaantioikeutta ja median sananvapautta oleellisesti tärkeämpi intressi. Hämeen Sanomille sopii oikein hyvin, ettei kukaan järjissään oleva anna enää ikinä sille kaupunginhallinnon luottamuksellisia tietoja. Ilkkalan esimerkin pitäisi toimia juuri sellaisena pelotteena, jota vastaan lähdesuoja on säädetty.

    Kun karhu tai susi yllättäen uhkaa metsästäjän koiraa, metsästäjä ampuu sen karhun tai suden, vaikka kyse olisi metsästysrikoksesta. Ei Ritaluomassakaan sen kummemmasta ollut kyse.

    • avatar Kari Ilkkala sanoo:

      Ja Markku, kerrataan nyt vielä Karppisen omin sanoin miten ja missä järjestyksessä se lähdesuojan rikkominen sujui:

      Minulle Karppinen siis kertoi vielä 27.1.2016 että hänen lupaamansa lähdesuoja pitää kaikissa olosuhteissa, ja että sinä Markku olit varastanut tekstiviestin hänen puhelimestaan. Myöhemmin tilapäiselle valiokunnalle Karppinen taas kertoi taustoja seuraavasti:

      ”Luottamukseni Wiikiin oli rakoillut pahasti, koska hän operoi Sambia-tietovuodon todistajanlausunnon minun tietämättäni, vaikka oli saanut alkujaan tiedot tietovuodosta minun kauttani. Kuluneen viikon aikana minulle selvisi erään hyvän ystäväni kertomana myös se, että Wiik oli paljastanut Sambia-kuvion jo vuosi sitten. Syntyi epäilys, että Wiik on kertonut samat tiedot myös muille – luottamus oli ainakin osin mennyt.

      Saatuani viestin 2014 syyskesällä haistoin asiassa olevan vielä todellisen jymyjutun ainekset. Minulla oli tuolloin erittäin luottamukselliset suhteet Wiikiin. Kerroin hänelle saamastani viestistä. Wiik otti meidän yhteisen suunnitelman mukaisesti vielä puheyhteyden Ilkkalaan, joka vahvisti Wiikille tietovuodon kuvion monimutkaisen tietoteknisen ratkaisun avulla.”

      Näin siis omin sanoin kerrottuna Karppinen rikkoi suunnitelmallisesti lähdesuojani kertomalla asiasta sinulle Markku saman tien saatuaan viestini, ja junaili sinut haistelemaan lisätietoja.

      Mutta kuten pohjakirjoituksessani totesin, jutun tollo olen tietysti minä – tietojen kertominen lähdesuojaa vastaan edellyttää täydellistä luottamusta toimittajaan. Tein virheen siinä, että luotin lähdesuojan instituutioon ja siihen, ettei kukaan journalisti menisi rikkomaan lähdesuojaa. Sinulle ja Karppiselle ei sellainen ammattinimike kuulu.

      • avatar Kari Ilkkala sanoo:

        Ja vielä Markku, sinun kannattaa muistella mitä kerroit poliisikuulustelussa poliisille todistajan asemassa. Se on täysin päinvastaista verrattuna siihen, mitä nyt uhoat blogissasi.

  2. avatar Jukka Pekka Hämäläinen sanoo:

    On noloa tehdä blogikirjoituksia, joihin ei voi vastata. Katsoinkin, kun ko. kirjoituksessa viitattiin tähän keskusteluun, niin jatkan keskustelua sitten tähän.
    Ensinnäkin meillä perussuomalaisilla on täysi luottamus niin Luluun kuin Kariin, että he toimivat vilpittömästi kaupunkimme edun mukaisesti. Meillä on hyvä yhteishenki sekä halu toimia kaupunkimme parhaaksi.
    Mitä tulee tähän keskustelun mistä tämä soppa lähti, ihmettelen, että eikö ko. asiaa käsitelleet henkilöt varmistaneet asian taustoja vaan luottivat puheisiin. Onhan noloa, jos ulkopuolinen (satu Keisarin uudet vaatteet) puuttuu asiaan. Siinä saatetaan astua jonkun varpaille.
    Meidän kaikkien politiikassa on tärkeämpää keskittyä toimimaan kaupunkiimme sekä kaikkien kaupunkilaisten edun mukaisesti, kuten monissa kirjoituksissa on käynyt ilmi. Eikä etsimään pikavoittoja kaupungin pelastamiseksi.
    Olen usein käyttänyt toteamusta, että; Itsensä pettäminen on suurinta typeryyttä ja jos vielä uskoo myös itse siihen.
    Jukka Pekka Hämäläinen Kanta-Hämeen Perussuomalaiset ry puheenjohtaja

  3. avatar Tapsa sanoo:

    Häsan pääkirjoittaja tarttuu tänään siihen ainokaiseen positiiviseen uutiseen, joka maakunnasta on saatavilla tällä erää. Yritykset kun ovat rankanneet seutukunnan kolmanneksi ystävällisemmäksi alueeksi elinkeinoelämälle. Tulee äkkiä mieleen että korreloiko tämä nyt sitten jotenkin kaupugin 13 miljoonan budjettivajeen kanssa, koska Hämeenlinna on tunnettu innokkaasta ulkoisten palveluiden ostoistaan. No se siitä mutta totuushan on kuitenkin se että Hämeenlinna rypee historiansa ehkä syvimmässä suossaan, ja tilanne olisi takuulla parempi jos Ilkkalaa olisi uskottu ajoissa.

    SCC ja kantolan mitään kuntalaisille tuottamaton miljoonapuisto olisi varmasti jätetty kokematta, ja kaupungin kassassa olisi näin 4-5 miljoonaa enemmän pelivaraa. Tappiollinen ja hankalaksi todettu tiltu olisi myöskin hylätty jo vuosia sitten, jos Ilkkalaa olisi kuunneltu aikanaan. katselin taannoin valtuuston kokousta netistä, missä Ilkkala varoitteli holtittomasta talouden pidosta. Puheen aikana huomioni kiinnitti hallituksen puheenjohtaja Sari Raution käytös. Rautio katseli mielenosoituksellisesti ensin katon rajoja ja alkoi seuraavaksi vimmatusti selata edessään olevaa aikakauslehteä. Raution käytös symboloi asioiden tilaa hyvin muutenkin – kaikkea Ilkkalan varoittamia tai esittämiä asioita on jo lähtökohtaisesti pyritty vastustamaan.

    On luonnollista että Ilkkala on pyrkinyt syrjäyttämään päätöksenteosta Hämeenlinnalle haitalliset ja vastuuttomia päätöksiä tehtailleet tahot. Kiitin muuten luojaani, lukiessani lehdestä että Kiemunki jättää sähläämisensä hallinnossa. Hänen riitaisa käytöksensä ja vastuuttomat päätöksensä valtuuston johdossa ovat olleet voittopuolisesti vahingollisia Hämeenlinnan kaupungille.

    Wiik on nyt varmasti tyytyväinen ilmiantamisineen, eikä tuo totuus näytä olevan hänenkään osaltaan ihan yksiselitteinen. No on Wiikiä palkittu ilmiannostaan hallinnon taholta ainakin päästämällä kaveri moneen kuvaraatiin, ja kai niistä jotain on pankkitilillekin ropsahtanut.

  4. avatar Tuula Virta sanoo:

    Asiani ei varsinaisesti tähän kuulu, mutta liitän synkän yksinpuheluni kuitenkin tähän perään, jos joku sen haluaa lukaista.

    Ihmettelen hieman tuota kirjaston remonttia, joka uusimman tiedon mukaan maksaa 7,5 miljoonaa. Sieltä ei kai ainakaan home-ongelmia ole ollut, niinkuin kantakaupungin kaikissa kouluissa. Melkoisella varmuudella kirjaston talotekniika olisi voitu uusia muutamalla sadalla tuhannella, jos siinä kerran jotain vikaa on ollut, mutta nyt haluttiin lähteä toteuttamaan isosti kirjastonjohtajan, rouva Jurvasen unelmia maailmalta, niinkuin hän asian lehdessä kauniisti ilmaisi.

    Niin eikä minulla kirjaston remonttia vastaan sikäli mitään ole, mutta kun noiden homeisten koulujen ja päiväkotien remontteihin ei meinaa millään riittää rahaa. Tärkeysjärjestys tässä tökkii ennen kaikkea. Hopeaseppien sillan remonttikin alkaa lehden mukaan keväällä, mutta sen hintaa ei sentään oltu iljetty julkistaa. Niin tosiaan rempattiinhan Tuomelan koulu pika pikaa, mutta siellähän käyvätkin koulua ex valtuustojohtajan lapset ja oliko jopa niin että hallitusjohtajan lapsukaisetkin sieltä oppinsa hakevat. Nummellekin taitaa tosin nyt rakentua uusi opinahjo, mutta senhän maksavatkin osamaksulla joskus tulevaisuudessa sitten itse koulua siellä käyvät.

  5. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Eikös kirjastosta uutisoitu jotta se muutettaisiin Velkatehtaalle?
    Onko kirjaston remontissa kyse tulevalle ostajalle lahjaksi tehty remontti?
    Uutisessahan vihjattiin jotta se myytäisiin yksityiseksi asuintaloksi, siksi kai sinne olis ny saatava parvekkeet jotta ei niihin ostajan tarttis alkaa lupia hakemaan, onko näin?
    Onks tää sitä avointa päätöksentekoa?

  6. avatar Jarmo Vaara sanoo:

    Vai on Wiik kouluttautunut puhelinhuoltajaksi. Enpä ole muuten tietoinen tällaisesta puhelinhuollosta, kun ei ole ainakaan itselle eikä lähipiirille tarvinnut huoltaa puhelimia. No eihän sitä tiedä, josko vaikka sadan tuhannen puhelun huolto pitäisi jo koneelle teettää. Ilmoittelepa Markku Wiik vaikka sinne omaan blogiisi, otatko minunkin puhelimeni sadan tuhannen remppaan. Sitä ennen pitää tietysti viestit poistaa ja lokitiedot tyhjentää ettei varas iske, ja kiikuta niitä poliisille.

    Enpä olisi muuten uskonut että Leo Leppäseltä löytyy kaiken muun osaamisen lisäksi lääketieteellistä pätevyyttä diagnosoida etänä ihmisten henkistä tilaa, mutta näin sitä yllättyy vanhakin kettu. Puhelinhuoltajalla ja psykologilla näyttää nyt siis synkkaavan oikein mukavasti – ties vaikka eläkepäivillään perustaisivat puhelin-psykologin vastaanoton. En kuitenkaan lähde pyytämään Leppäseltä diagnoosia itsestäni vielä tässä vaiheessa.

Jätä kommentti

css.php